Hallitus esittää Suomen irtautumista energiaperuskirjasopimuksesta

Hallitus esittää, että Suomi irtisanoo Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän ympäristönäkökohtia koskevan pöytäkirjan Suomen toimivallan osalta. Hallitus antoi esityksen eduskunnalle 5. marraskuuta 2026.

Esityksessä pyydetään eduskunnan suostumusta irtisanomiselle. Esityksen antaminen ei itsessään tarkoita sopimuksen irtisanomista.

Työ- ja elinkeinoministeriö sekä ulkoministeriö perustelevat esitystä tiedotteessaan Suomen ja EU:n toimivallan jaolla. Ministeriöiden mukaan sopimus sisältää määräyksiä, joista osa kuuluu EU:n ja osa jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Ministeriöiden mukaan Suomi voisi sitoutua sopimuksen uudistukseen vain kansallisen toimivaltansa osalta, sillä merkittävä osa sopimuksesta kuuluu EU:n toimivaltaan. Ministeriöt katsovat myös, ettei uudistamattoman sopimuksen osapuolena pysyminen ole käytännössä vaihtoehto.

Sopimusuudistuksen voimaantulon aikatauluun ja sen edellytysten täyttymiseen liittyy ministeriöiden mukaan epävarmuutta. Niiden mukaan ehdotettu irtisanominen olisi linjassa EU:n ja usean muun jäsenvaltion irtisanoutumispäätösten kanssa.

Esitykseen liittyy ehdotus sopimuksen voimaansaattamislain kumoamisesta. Ehdotetun lain on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella samanaikaisesti kuin irtisanominen tulee Suomen osalta voimaan.

Energiaperuskirjasopimus allekirjoitettiin Lissabonissa vuonna 1994, ja Suomi liittyi siihen vuonna 1997. Ministeriöiden mukaan sopimus koskee energia-alan investointisuojaa, kauppaa ja kauttakulkua. Sen tavoitteena on luoda oikeudellinen perusta alan pitkäaikaiselle yhteistyölle.

Sopimus sisältää myös riidanratkaisusääntöjä. Sen 26 artiklan mukaan sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan tietyissä investointiriidoissa pyritään sovintoratkaisuun. Artikla sisältää myös määräyksiä välimiesmenettelystä.

Sopimuksen 47 artiklan mukaan irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun sopimuksen tallettaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen, tai ilmoituksessa määriteltynä myöhempänä ajankohtana.

Artiklan 3 kohdassa määrätään myös 20 vuoden jälkisuojasta tietyille ennen irtisanomisen voimaantuloa tehdyille investoinneille. Kyse on sopimusmääräyksestä, ei ehdottomasta lupauksesta suojasta jokaiselle sijoittajalle.

EU-tuomioistuimen ratkaisun mukaan sopimuksen välimiesmenettelyä koskevaa määräystä ei sovelleta jäsenvaltion ja toisen jäsenvaltion sijoittajan väliseen riitaan, joka koskee investointia ensin mainitussa jäsenvaltiossa. Ratkaisu koskee välimiesmenettelyä eikä sellaisenaan ratkaise kaikkia jälkisuojan aineellisia vaikutuksia.